Eilinen päivä oli jännittävä ja iloinen jääkiekon saralla. Siinä pronssiottelun ja Suomen nuorten MM-kullan välissä kuultiin vähän ikävämpiäkin uutisia penturintamalta. Pepin ja Aidanin treffit eivät tuottaneet tulosta. Asia on nyt varmistettu ja otimme jopa kaksi ultraa eläinlääkärimme neuvosta, mutta toisellakaan kerralla masusta ei löytynyt merkkejä glennivauvoista. Kiitokset Pepin perheelle mahdollisuudesta ja kaikesta avusta, jota olen saanut, kun olemme yrittäneet saattaa neitiä pieniin päin :-) Kiitokset myös Tanskaan Aidanin äidille. Kovasti on sielläkin asian eteen tehty hommia. Aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, mutta tässäkin aika pitkällisessä projektissa Pepin kanssa, on taas tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin ja opittu jotain lisää koirankasvatuksen ihmeellisestä maailmasta.
Eli ei muuta kuin kohti uusia mahdollisuuksia. Pentusuunnitelmia ja haaveita on koko ajan vireillä ja katsotaan, millä aikataululla niitä päästää toteuttamaan. Ehkä jo tänä keväänä, mutta melkoisella varmuudella vuoden 2016 aikana.
Oikein hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle!
Yesterday's news were not so cheerful as I hoped. Peppi had her second ultra for finding out if she is with puppies but no. There were not any little beating hearts to be found. So, it is time to thank Peppi's family for this chance and all the help I've had during our several tries to mate her. Big thanks also to Denmark to Aidan's mom for all the co-operation and effort she has put on this. Sometimes things just don't go as you plan. But during this quite long Project I have met and get to know some wonderful new people and maybe even learn something new about the wondrous world of breeding.
New plans? Yes of course :-) I have always head full of new combinations and dreams of glen puppies. When they will come true I'm not sure but I will sertainly try to something within the year 2016.
I wish you all the best for the Year 2016!
