Elämä on täynnä yllätyksiä. Tunteiden vuoristorataa jopa yhden viikonlopun aikana. Viime lauantaina nautimme mukavasta näyttelypäivästä Tuusulan näyttelyssä. Päivä myöhemmin jouduimme hyvästelemään ihanan Finskimme ja tekemään raskaan päätöksen päästää hänet ikiuneen. Kaikki kävi niin äkkiä ja yllättävästi. Nyt koti on hiljainen, tuike maailman kauneimmista silmistä on sammunut. Koskaan enää ei iloinen hännänhuiske tule pyytämään meitä metsälenkille, eikä rapsutuksia kaipaava kaveri hakeudu kainaloon hellittäväksi. Olimme jo vähän yrittäneet sopeutua ajatukseen, että toinen glennipoikamme ei ole seurassamme kovin pitkään. Veeti on vetreä 15 vuotias, mutta hänellä on jo omat terveyspulmansa. Mutta niin se elämä opettaa, ettei se ole etukäteen suunniteltavissa. Kannattaa vain nauttiä päivästä kerrallaan koiriemme kanssa. Hyvää matkaa Finski
Life is full of surprices for us. Even within one weekend. Last Saturday I was feeling happy for nice day at the Tuusula Show. Day after, the call came, and our beloved boy Finski joined the Rainbow pack very unexpected and suddenly. House is quiet, the happy and joyful eyes are never going to look at you again and ask for a walk in the forest or give him cuddlings. We had prepared us to say goodbye to one of our boys in the near future while our Veeti is nearly 15 years and not in his best condition. But life teaches us to live every day enjoying each others and not predicting future. It is not in our hands. Farewell my boy
