Viikonloppu vierähti Tampereelle Hau-Hau näyttelyissä. Suomen Glennit olivat yhtenä näyttelyiden järjestäjistä ja meidän pienelle porukalle siinä hommaa riittikin. Itse olin kakkapartiossa molempina päivinä, mutta oma talkoopanos oli tällä kertaa varsin vaatimaton. Porukat ahersivat pitäen halleja siistinä aamusta iltaan ja kuskasivat näyttelyhenkilökuntaa. Huh. Isot kiitokset Susamurun Pirkkalan tehotiimille talkoopanoksesta!

Näyttelyissä mukana Minnie aka Susamurun Per Amore
Tuloksena molemmilta päiviltä erinomainen arvostelu.

25.11. Tuomari Liz-Beth Liljeqvist, Ruotsi
"fin resing men ngt smal i skallen finaögon, bra nospartio belt välutvecklad bröstkorg rastyp front. Välvinklad lite sänkt i ryggen, rastypiska rörelser. bra päls men i sommar kläder"

26.11. Tuomari Pirjo Hjelm
"Vanttera narttu, Narttumainen hyväilmeinen pää. Purenta ok. Hyvät silmät & korvat. Riittävä kaulan pituus. Köyristää selkäänsä. Saisi olla paremmin kulmautunut. Vähän jäykät liikkeet. Hyvä turkki."

Kuva Heli Kurki-Puttonen

Kuva Kati Paavola

Kuva Kati Paavola

Kuva Kati Paavola

Kuva Kati Paavola

Terveisiä Saksanmaalta, Leipzigista. Tulevat jo viikon myöhässä, kun töissä ja kotona on ollut sen verran hulinaa, että blogi on jäänyt kakkoseksi tai kolmoseksi. Käyvimme tosiaan Ansan kanssa pyörähtämässä viikko sitten Leipzigissä Maailman Voittaja -näyttelyssä. Reissua oli suunniteltua jo kuukausia ja vähän isommallakin koirapoppoolle, mutta lopulta se kuitenkin toteutui pitkänä viikonloppuna kahdestaan Ansan kanssa. Ansalle ulkomaan matka oli ensimmäinen ja jännää oli nähdä, miten neiti suhtautuu lentämiseen. Ja hyvinhän hän siihen suhtautui. Lentojen jälkeen boxista ulos päästyään ravisteli turkin kuntoon ja häntä pystyssä jatkamaan matkaa. Paluulento oli vähän hermostuttava, koska lento oli puolitoista tuntia myähässä ja Ansa joutui odottelemaan terminaalin hulinassa suunniteltua pidempään, mutta sekin meni hyvin. Meidän matkareitti kulki Finnairin siivillä Helsingistä  Prahaan, josta jatkoille autolla. Ja sama reitti takaisin paluumatkalla.

Itse näyttelyyn oli ilmoittautunut huikeat 47 glenniä! Aivan valtava määrä. Kotimaisia kavereita oli paljon mukana, koska osa suomalaisista oli lähtenyt matkaan omalla bussilla ja osallistuivat pariin muuhunkin oheisnäyttelyyn viikon varrella. Mutta mukana oli myös ystäviä ympäri maailmaa ja näyttely oli ihana tilaisuus tavata myös heitä. Uusia glenni tuttavuuksia tapasimme Saksasta ja Itävallasta. Facebook on mahtava juttu löytää ja tavata glenni-ihmisiä ympäri maalimaa, mutta mahtavaa, kun pääsee tapaamaan näitä kavereita ihan livenä.

Ansa oli näyttelyssä mukana avoimessa luokassa, johon oli ilmoittautunut 9 muuta ihanaista kilpakumppania. Lopullinen tulos oli ERInomainen arvostelu ja luokan kolmas. Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä tulokseen. Ansa päätti jäädä  katsojien ja kanssakisaajien muutoinkin kuin vain näyttelytulosten perusteella. Näyttelykehä oli Ansan mielestä paras WC ikinä ja teki kakkakikkareet, ei vain kertaalleen vaan kahteen kertaan oman arvostelunsa aikana.   Pitäisikö tästä tulkita jotain, mitä mieltä neiti loppujen lopuksi oli matkasta.......?  No, ei kai sentään. Sen verran jännää oli reissussa ollut, että oikeaa vessapaikkaa ei oltu vielä ennen kehää löytynyt, vaikka kuinka olimme lenkkeilleet ja kiertäneet soveliaampia paikkoja.
 

Kiitokset Ansan kotiväelle, että neiti pääsi mukaan reissuun. Kotona oli jännää odottaa tuloksia ja miettiä, miten oma karvakorva pärjää reissussa. Reipas tyttö teillä on ja pärjää missä vain.

Kuva Tiina Assinen

Kuva Tiina Assinen

Kuva Tiina  Assinen

Kuva Tiina Assinen

Kuva Tiina Assinen