Terveisiä Saksanmaalta, Leipzigista. Tulevat jo viikon myöhässä, kun töissä ja kotona on ollut sen verran hulinaa, että blogi on jäänyt kakkoseksi tai kolmoseksi. Käyvimme tosiaan Ansan kanssa pyörähtämässä viikko sitten Leipzigissä Maailman Voittaja -näyttelyssä. Reissua oli suunniteltua jo kuukausia ja vähän isommallakin koirapoppoolle, mutta lopulta se kuitenkin toteutui pitkänä viikonloppuna kahdestaan Ansan kanssa. Ansalle ulkomaan matka oli ensimmäinen ja jännää oli nähdä, miten neiti suhtautuu lentämiseen. Ja hyvinhän hän siihen suhtautui. Lentojen jälkeen boxista ulos päästyään ravisteli turkin kuntoon ja häntä pystyssä jatkamaan matkaa. Paluulento oli vähän hermostuttava, koska lento oli puolitoista tuntia myähässä ja Ansa joutui odottelemaan terminaalin hulinassa suunniteltua pidempään, mutta sekin meni hyvin. Meidän matkareitti kulki Finnairin siivillä Helsingistä Prahaan, josta jatkoille autolla. Ja sama reitti takaisin paluumatkalla.
Itse näyttelyyn oli ilmoittautunut huikeat 47 glenniä! Aivan valtava määrä. Kotimaisia kavereita oli paljon mukana, koska osa suomalaisista oli lähtenyt matkaan omalla bussilla ja osallistuivat pariin muuhunkin oheisnäyttelyyn viikon varrella. Mutta mukana oli myös ystäviä ympäri maailmaa ja näyttely oli ihana tilaisuus tavata myös heitä. Uusia glenni tuttavuuksia tapasimme Saksasta ja Itävallasta. Facebook on mahtava juttu löytää ja tavata glenni-ihmisiä ympäri maalimaa, mutta mahtavaa, kun pääsee tapaamaan näitä kavereita ihan livenä.
Ansa oli näyttelyssä mukana avoimessa luokassa, johon oli ilmoittautunut 9 muuta ihanaista kilpakumppania. Lopullinen tulos oli ERInomainen arvostelu ja luokan kolmas. Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä tulokseen. Ansa päätti jäädä katsojien ja kanssakisaajien muutoinkin kuin vain näyttelytulosten perusteella. Näyttelykehä oli Ansan mielestä paras WC ikinä ja teki kakkakikkareet, ei vain kertaalleen vaan kahteen kertaan oman arvostelunsa aikana. Pitäisikö tästä tulkita jotain, mitä mieltä neiti loppujen lopuksi oli matkasta.......? No, ei kai sentään. Sen verran jännää oli reissussa ollut, että oikeaa vessapaikkaa ei oltu vielä ennen kehää löytynyt, vaikka kuinka olimme lenkkeilleet ja kiertäneet soveliaampia paikkoja.
Itse näyttelyyn oli ilmoittautunut huikeat 47 glenniä! Aivan valtava määrä. Kotimaisia kavereita oli paljon mukana, koska osa suomalaisista oli lähtenyt matkaan omalla bussilla ja osallistuivat pariin muuhunkin oheisnäyttelyyn viikon varrella. Mutta mukana oli myös ystäviä ympäri maailmaa ja näyttely oli ihana tilaisuus tavata myös heitä. Uusia glenni tuttavuuksia tapasimme Saksasta ja Itävallasta. Facebook on mahtava juttu löytää ja tavata glenni-ihmisiä ympäri maalimaa, mutta mahtavaa, kun pääsee tapaamaan näitä kavereita ihan livenä.
Ansa oli näyttelyssä mukana avoimessa luokassa, johon oli ilmoittautunut 9 muuta ihanaista kilpakumppania. Lopullinen tulos oli ERInomainen arvostelu ja luokan kolmas. Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä tulokseen. Ansa päätti jäädä katsojien ja kanssakisaajien muutoinkin kuin vain näyttelytulosten perusteella. Näyttelykehä oli Ansan mielestä paras WC ikinä ja teki kakkakikkareet, ei vain kertaalleen vaan kahteen kertaan oman arvostelunsa aikana. Pitäisikö tästä tulkita jotain, mitä mieltä neiti loppujen lopuksi oli matkasta.......? No, ei kai sentään. Sen verran jännää oli reissussa ollut, että oikeaa vessapaikkaa ei oltu vielä ennen kehää löytynyt, vaikka kuinka olimme lenkkeilleet ja kiertäneet soveliaampia paikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti